Mia Kurtista vuoden perhe- ja pariterapeutti

Mia Kurtti on peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja. Perheterapeutiksi hän valmistui vuonna 2013 Länsi-Pohjan omassa koulutuksessa ja perhe- ja pariterapian kouluttajakoulutuksesta hän on valmistunut Lontoossa 2017.
Mia on työskennellyt Länsi-Pohjassa lasten-, nuorten ja aikuispsykiatriassa perheiden ja verkostojen kanssa. Hän on kouluttanut aktiivisesti ympäri maailmaa avoimen dialogin periaatteita ja sen käyttöä erilaisissa konteksteissa räätälöiden koulutuksen kyseessä olevaan ympäristöön sopivaksi. Mia on ollut aktiivinen Länsi-Pohjan perheterapiakoulutustyössä ja toimii kouluttajana tällä hetkellä myös Länsi- Pohjan omassa perhe- ja verkostoterapeuttisessa koulutuksessa.
Mielenterveystyöhön, erityisesti perhekeskeiseen, dialogiseen ajattelutapaan liittyvät ihmisoikeuskysymykset sekä niiden merkitys ennakkoluuloihin ja asenteisiin ovat olleet Mialle sydämen asioita. Mian rooli on ollut merkittävä kokemusasiantuntijuuden käyttöönotossa psykiatrian palveluissa, koulutuksissa ja kehittämistyössä.
Mialle on ollut tärkeää yhteistoiminnallisen työskentelyn kehittäminen ja kunnioittaminen palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla, johtamisesta aina ruohonjuuritason asiakastyöhön asti. Tavoitteena on erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen sekä tasavertainen kohtelu dialogisessa ilmapiirissä.
Mia Kurtti tunnetaan työyhteisössään rohkeana naisena, joka uskaltaa nostaa pöydälle hankaliakin keskustelunaiheita tai pulmia, jotka liittyvät palveluiden tuottamiseen ja ihmisten kohtaamiseen kriiseissä. Hän on nostanut esiin mm. psykoosi -käsitteen kyseenalaistamisen tai sen määrittelyn sekä psykiatrisen hoitotyön ihmiskäsityksen.
Ilman Mian sinnikästä työpanosta ja pitkäjänteistä työtä ei Avoimen dialogin malli olisi päätynyt 2021 WHO:n mielenterveyspalvelujen ihmisoikeuksia kunnioittavalle palveluiden järjestämisen suosituslistalle. Viime aikoina Mia on osallistunut itsemurhien ehkäisy -hankkeeseen ja hän suunnittelee tutkimusta aiheeseen liittyen.
Mia on ahkera kirjoittaja ja hän on osallistunut erilaisten artikkeleiden kirjoittamiseen sekä suomenkielisissä että englanninkielisissä julkaisuissa.


Yrjö Alanen, perheterapian uranuurtaja

Perheterapiayhdistyksen kunniajäsen, psykiatrian emeritusprofessori Yrjö O. Alanen kuoli 26. joulukuuta 2022. Hän oli syntynyt Kurikassa 30. tammikuuta 1927 ja oli kuollessaan 95-vuotias.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Seinäjoella 1944 Alanen opiskeli Helsingin yliopistossa lääkäriksi ja valmistui 1952. Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1957 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1958. Hän valmistui psykoanalyytikoksi 1969. Helsingin yliopisto nimitti Alasen psykiatrian dosentiksi 1961. Turun yliopiston psykiatrian professori hän oli 1968-1990.

Eettinen lähtökohta: vaikeitten mielenterveyshäiriöitten tutkimus ja tarpeenmukainen hoito

Alasen 1958 valmistunut väitöskirjatutkimus oli skitsofreniapotilaitten äideistä. Se oli – ja on edelleen -yksi kansainvälisesti merkittävimmistä aihepiirin tutkimuksista. Siinä, kuten myös myöhemmissä tutkimuksissa, keskeiseksi nousee sairauden yksilökeskeisyyttä laajempi vuorovaikutuskenttä.Väitöskirjan valmistumisen jälkeen hän oli perheinen vuoden tutkijana Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Siellä hän tutustui mm. Lyman Wynneen ja Harod Searlesiin, joilla oli tärkeä henkilökohtainen vaikutus hänen kiinnostumiseensa perheterapiasta. Perheen, hoidon ja psykologisen ymmärtämisen keskeisyyttä korostaa myös 1966 julkaistu laaja tutkimus skitsofrenian ja sitä lievempien häiriöitten perhedynamiikasta.

Alasen opetus- , hoito- ja tutkimustoiminta keskittyi koko hänen uransa ajan vaikeimpien psyykkisten häiriöitten, erityisesti skitsofrenian, vuorovaikutus- ja perhekeskeiseen tutkimukseen ja hoidon tarpeenmukaisen toteuttamisen kehittämiseen terveydenhuoltojärjestelmässä. Nämä toimet johtivat myös vaikean psyykkisen sairastamisen ennusteen kohentumiseen. Hoitotapa sai runsaasti myös kansainvälistä huomiota ja sovelluksia. Taustalla oli syvä eettinen näkemys myös vaikeimmin sairaiden ihmisyydestä.

Tarpeenmukaisen hoidon keskeinen näkökulma on, että hoito on aina suunniteltava ja toteutettava potilaan ja hänen lähiympäristönsä erilaisten ja hoidon aikana muuttuvien psykologisten ja sosiaalisten tarpeitten mukaisesti. Tällöin ei useinkaan riitä pelkästään yksi hoitomuoto vaan tärkeää on yhteistyö eri hoitomuotojen sovittamisella yhteen yhteistyössä potilaan ja hänen vuorovaikutusverkostonsa kanssa. Vaikeaa psyykkistä sairastamista koskevat tutkimukset ja niitten laaja-alainen hoito tarpeenmukaisesti on perusteellisesti kuvattu mm. hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan Scizophrenia, its origin and need-adapted treatment.

Perheterapiakoulutukset vastauksena perheitten hoidon tarpeeseen

Hän käynnisti 1970-luvulla perheterapian valtakunnallisen koulutuksen perehdyttyään sen toteuttamisen perusteisiin mm. USA:ssa. Kun Alanen valittiin keväällä 1978 Suomen Mielenterveysseuran (nykyinen Mieli ry) puheenjohtajaksi hän esitti  seuralle ”maastamme vielä puuttuvan säännöllismuotoisen perheterapiakoulutuksen aloittamista Raha-automaattiyhdistyksen antaman tuen turvin.” Näin tapahtuikin. Perheterapiakoulutusten lähtökohtana oli kehittää sellaista psykoterapian koulutusmallia, joka lisäisi yksilöä laajempaa näkemystä mielenterveyden hoidosta ja lisäksi alueellista tasa-arvoa psykoterapiapalveluissa.

Koulutukseen otettiin sekä lääkäreitä, psykologeja että psykiatrisia sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Niinpä perheterapiasta muodostui Suomessa yksi laajasti hyväksytyistä psykoterapiamuodoista osana psykososiaalisia hoitoja.

Koulutus alkoi Mielenterveysseuran toimesta Helsingissä ja Turussa vuonna 1979. Sitä edelsi Alasen tuntemien yhdeksän tulevan kouluttajan oma kouluttautuminen tulevaan tehtävään. Se tapahtui perheterapiaan perehtyneiden ja tunnettujen ulkomaisten perheterapeuttien pitämissä seminaareissa. Useimmat kouluttajista olivat oman psykoanalyyttisen koulutuksen saaneita.

Suomen Mielenterveysseuraan perustettiin koulutusten katto-organisaatioksi Perheterapiakeskus. Myöhemmin koulutuksista suurin osa siirtyi myös yliopistoihin kytkeytyväksi. Voi sanoa, että perheterapian koulutus oli Alasen toimesta alusta alkaen, ensimäisenä psykoterapiamuodoista, kytköksissä yliopistoon ja siis tieteellisyyteen. Koulutus tuli pian hyvin suosituksi ja levisi seuraavina vuosina eri puolille maata; siihen oli selvästikin olemassa voimakas sosiaalinen tilaus.  Perheterapia-alan yhdistyksen tarpeesta keskusteltiin jo ensimmäisen koulutuksen aikana. Suomen Perheterapiayhdistys perustettiin vuonna 1985. Yrjö Alanen on valittu yhdistyksen kunniajäseneksi.

Vaikeuksien kautta perheitten oman näkemyksen hyväksymiseen

Helppoa ei perheterapian hyväksyminen vakiintuneeksi psykoterapian muodoksi ollut. Värikästäkin kiistaa jouduttiin asiasta käymään moneen suuntaan, muun muassa siitä mikä on vaatimus kouluttajien ja koulutettavien ns. omasta terapiasta ja sen muodosta, ja tarvitaanko sitä ollenkaan. Yrjö muisteli usein tapaamistamme eräässä arvovaltaisessa silloisen Lääkintöhallituksen asiantuntijaryhmässä, jossa ryhmän professorijäsen arveli, ettei perheterapia ole psykoterapiaa vaan yksi kansalaiskontrollin muodoista. – Itse perheet ovat lähes aina hyväksyneet perheterapian ja perheterapeuttisen lähestymistavan. Perheterapia onnistui kuitenkin alun ongelmista huolimatta vakiintumaan hyväksytyksi – ja hyväksi – psykoterapiaksi.

Tärkeää on, että Alasen aloittama työ perheterapian aseman hyväksymiseksi ja vahvistamiseksi säilyy meneillään olevassa sosiaalialan valtakunnallisessa muutostilanteessa.

Yrjö: Monialainen humanisti

Alasen perusnäkemyksiin kuului laaja-alainen humanismi, joka sävytti hänen hoito- ja tutkimustoimintaansa. Yhtenä sen ilmenemismuotona oli myös aktiivinen kiinnostus taiteista.   Tästä osoituksena oli, että hän mm. kirjoitti perusteellisen kirjan Dostojevskin hyvästä ja pahasta sekä artikkeleita myös Aallosta, Strindbergistä, Shakespearesta ja Simenonista.

Toiminnastaan humaanin psykiatrisen näkemyksen ja tutkimuksen edistämisestä Alanen sai 1997 Maailman Psykiatriyhdistyksen Pinel-palkinnon.

Jukka Aaltonen