Vaikuttaminen

Suomen Perhe- ja pariterapiayhdistyksen tehtävä on vahvistaa perhe- ja pariterapian asemaa yhteiskunnassa julkisena, yksityisenä ja kolmannen sektorin palveluna. Sen asema muiden psykoterapioiden rinnalla vaatii tunnetuksi tekemistä ja vaikuttavuuden osoittamista ja siitä tiedottamista. Julkisissa palveluissa perhe- ja pariterapeuttien määrä on vähentynyt sekä KELA:n osuus perhe- ja pariterapioissa on merkittävästi pienempi muihin psykoterapiamuotoihin nähden.

Aloitimme vuonna 2020 vaikuttamisstrategian todeksi tekemisen kutsumalla koolle vaikuttamistyöpajoja, joita on tarkoitus järjestää jatkossakin. Seuraa ilmoittelua, tule ja osallistu! Olemme pohtineet, millaisia mielikuvia pari- ja perheterapiasta on, ja miten niitä voisi päivittää nykytodellisuuteen istuviksi. Jokainen meistä voi toimia omalta osaltaan perhe- ja pariterapian tunnetuksi tekemisessä ja hyvin hoitokokemusten tarjoamisessa. Kun autamme ajoissa, säästämme kustannuksia tulevaisuudessa.

Pajoihin on osallistunut väkeä ympäri Suomen ja niissä on ollut tehokasta yhteistoiminnallista työskentelyä. Yhteisövaikuttaminen on jatkuvaa vuoropuhelua; yhdessä päätettyjä ja toteutettuja toimia, joiden tavoitteina on kaikenlaisten perheiden mahdollisimman hyvä arki. Se edellyttää kuulemista, aktiivista vuoropuhelua ja toimivia rakenteita. Tärkeää olisi, että apua tulisi saada sieltä, minne ensin on yhteydessä, eikä tulla pallotelluksi luukulta toiselle. Me tarvitsemme toimivia, osallisuuteen kutsuvia yhteisöjä, joissa perhe- ja pariterapeuttinen puhe on luontevaa, terveyttä edistävää ja hoitavaa.

Keskeistä on

  • Miten kansalaiset tietäisivät perhe- ja pariterapian mahdollisuuksista?
  • Miten päättäjät ja hoitoon ohjaavat tahot tiedostaisivat perhe- ja pariterapian hyödyt?
  • Millaisen hissipuheen pidät, kun joku kysyy perhe- ja pariterapiasta?
  • Miten systeeminen näkökulma läpäisi peruspalvelut?
  • Miten palvelujärjestelmissä arvioitaisiin perhevaikutuksia?

Vaikuttamistyössä toimiminen on monella tasolla merkityksellistä. Perhe- ja pariterapeuttien identiteettiä ja työskentelyn mahdollisuuksia on tärkeää vahvistaa. Päättäjät ja KELA ovat aktiivisen tiedottamisen kohteena ja heidän kanssaan käydään vuoropuhelua. Tärkeässä roolissa näyttää olevan hoitolinjauksista vastaavat tahot, psykoterapioita suosittelevat psykiatrit sekä terveyden- ja sosiaalihuollon henkilökunta. Heillä tulisi olla riittävää tietoa näistä terapiamuodoista ja saatavuudesta eri alueilla. KELA-terapioihin liittyen on yhdistyksen toimesta laadittu tiedote, joka on vapaasti jaettavissa.