Kansainvälinen toiminta

Euroopan perheterapiayhdistyksen EFTA (European Family Therapy Association) koostuu kolmesta kamarista:

Kullakin kamarilla on oma seitsemänjäseninen johtokuntansa. Nämä kolme johtokuntaa muodostavat yhdessä yleisen johtokunnan, jossa päätetään koko EFTA:n toimintaan liittyvistä asioista. EFTA:n kamarit ovat varsin itsenäisiä ja pääosa toiminnasta tapahtuu erillisesti. Koko EFTA:n näkyvin yhteinen tapahtuma on kerran kolmessa vuodessa pidettävä Euroopan perheterapiakongressi. Koko EFTA:n puheenjohtajana toimii englantilainen Arlene Vetere.

NFTO:n tehtävänä EFTA:ssa on edistää systeemisen ajattelun ja perhekeskeisen työn kehittymistä Euroopassa. Erityisesti tärkeitä ovat olleet koulutusstandardit, tieteelliseen työhön liittyvä vaihto ja laadukkaan perheterapeuttisen työn ja työnohjauksen tukeminen. Tämän lisäksi tärkeänä tehtävänä on tukea kansallisten perheterapiayhdistysten verkostoitumista ja yhteydenpitoa.

Katso myös

NFTO:n jäseniä ovat kansalliset rekisteröidyt perheterapiayhdistykset, joilla on kirjalliset säännöt ja vakiintuneet toimintatavat. Tällä hetkellä NFTO:oon kuuluu 27 kansallista yhdistystä. Kansalliset yhdistykset lähettävät edustajansa kerran vuodessa kokoontuvaan kamarin kokoukseen. Kokoukset pidetään vuorotellen eri maissa. Kamari on valinnut itselleen johtokunnan, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä. Tämä johtokunta kokoontuu edellä mainitun kokouksen lisäksi kerran vuodessa yhdessä muiden EFTA:n kamareiden johtokuntien kanssa yhteiseen kokoukseen ja pitää yhteyttä muuna aikana lähinnä sähköpostitse.

Terapeutin maailma – Ruotsin Perheterapiayhdistyksen konferenssi Borlänge 18.-19.10.2023

Ruotsin perheterapiayhdistys järjesti lokakuussa konferenssin Borlängessä. Konferenssin otsikko oli Behandlarens värld, eli käännettynä suurin piirtein, Terapeutin maailma. Konferenssin osallistui n 340 henkeä eri puolilta ruotsia. Osallistujien joukossa oli perheterapeuttien lisäksi eri alojen ammattilaisia, joita yhdistää kiinnostus perhelähtöiseen tai suhdeperustaiseen työhön. 

Niin kuin otsikosta voi lukea, ohjelma koostui luennoista, joissa tarkasteltiin työskentelyä, nimenomaan terapeutin näkökulmasta. Luennoitsijoina oli kokeneita perheterapeutteja, filosofi ja tutkijoita. Tarkempi kuvaus sisällöstä löytyy alta. 

Jonna Bornemark oli päivien ensimmäinen luennoitsija. Koulutukseltaan Jonna on filosofi ja toimii professorina, tutkijana, opettajana, kirjailijana sekä luennoitsijana.  Jonna piti ajatuksia herättävän luennon erilaisista näkökulmista koskien tietoa ja tiedettä. Hän mm nosti esiin harkintakyvyn (omdöme) ja kokemustiedon merkityksen ihmissuhdetyössä. Harintakyky on kollektiivinen ja harkintakykyyn liittyy ei-tietämisen positio. Ei-tietäminen mahdollistaa avoimuuden erilaiselle tiedolle, niin kuin teoria, tunteet, kokemukset, näyttö, manuaalit sekä aistitieto. Harkintakykyyn kuuluu myös sen pohtiminen mikä (tieto) on tärkeää tässä tilanteessa. Jonnan luento tarjosi sanoja ja sanotuksia sekä selityksiä erilaisille nykyajan ilmiöille, niin kuin hallinnon muutokselle ja tutkimusperustaisen (evidensbaserat) työn ja eri tutkimusperustaisten menetelmien arvostukselle. 

Lance Cederström, psykoterapeutti, eksistentiaalinen terapeutti ja työnohjaaja puhui kohtaamisesta ja erityisesti teraputtisista kohtaamisista. Terapeuttinen kohtaaminen koostuu aina läsnäolosta ja rakkaudesta. Läsnäolo tarvitaan joka hetkessä, se on läsnäoloa toisen kanssa ja siihen kuulu myös teraputin kaipaus olla siellä missä asiakas on. Rakastava ja hoitava läsnäolo mahdollistaa lukkojen avaamisen. Lance kehotti kaikkia välttämään kondomiterapiaa ja sillä hän tarkoitti sitä, että terapeutti ei ole läsnä, koska suojaa itseään epäonnistumiselta. Aito läsnäolo tuntuu asiakkaassa niin että hän kokee, että hänellä ja terapeutilla molemmilla on mahdollisuuksia, asiakas kokee itsensä nähdyksi. Aito läsnäolo vaatii kiintymystä ja osallisuutta, myös niin että teraputti jakaa kokemuksiaan, edellyttäen että ne eivät asetu työn tielle. Terapeutin tulee olla henkilökohtainen, ei neutraali. Intentio on tärkämpi kuin suoritus. 

Alain Topor, psykologi, lehtori, professori, työnohjaaja päätti päivän mm haastamalla pohtimaan mikä rooli ammattilaisilla on ja miten paljon ammattilaisen käytös aiheuttaa sitä käytöstä mitä yritän hoitaa ja mitkä asiat ammattilaisten tekemisessä auttavat asiakasta toipumaan. Hän puhui yhteisistä tekijöistä (common factors, gemensamma faktorer) jotka toimivat teoriasta ja menetelmästä huolimatta, eli allianssista, merkityksellisyydestä, uudesta osaamisesta, toivosta tulla autetuksi, kokemuksesta että muutos on mahdollinen sekä emotionaalisesta latauksesta auttavan ja autettavan välillä. Asiakkaan kärsimystä ei pidä kieltää, mutta on hyvä pystyä keskustelemaan ja kyseenalaistamaan olemassa olevia selityksiä. Hän muistutti myös aineellisten olosuhteiden merkityksestä. Tiedetään että parantunut taloudellinen tilanne, vähentää psyykkistä pahoinvointia. 

Toinen päivä alkoi valinnaisilla seminaareille, joista itse osallistuin Björn Holmbergin seminaariin. Björn on psykoterapeutti ja kouluttaja psykoterapeutti ja nimetty vuoden perheterapeutiksi 2016. Björn jatkoi edellisen päivän teema, pohtimalla miksi terapeutti tekee mitä tekee. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että hyvää teraputtia kuvaa empaattinen lähestymistapa (tuntee mitä toinen tarvitsee), ei vaativa lämpö (rakkaus), aito kiinnostus ja sitoutuminen (uteliaisuus), itsereflektio sekä osaaminen (teoreettinen ja menetelmällinen). Hän kuvasi terapiatyötä käsityö- taiteena. Yksilötasolla on hyvä pysähtyä pohtimaan miksi juuri minä olen terapeutti ja auttamisammatissa. Björn reflektoi asiaa omasta itsestään käsin ja löysi omasta historiastaan selityksiä sille, miksi juuri hän toimii teraputtina. 

Teksti: Mia Montonen