11.2.2023
LIFE STAGING® – Using Group Sculpting for Creative Supervision and Group Work – An alternative to common ways of doing supervision, counseling, coaching, group and organizational work.
When the words don’t get in the way, what’s there to see, hear and feel (do)?
The approach and thinking is inspired by narrative, systemic and artistic philosophy and practice and offers a creative way in working with groups, in supervision, personal development, as an educational method and in working in organizations.
Essentially, it involves through some simple instructions sculpting and creating three- dimensional ‘pictures’ with the help of group participants around something a participant wants to look at more closely. Without the participant giving any verbal information initially the focus on seeing and on the relational interaction in the “here- and-now” thus come to the fore.
Since no prior information is given (other than the silent sculpture/image of the “stager”), participants are forced to focus on the personal experiences, feelings and activities that arise, are co-created and coordinated between the participants in the moment. An information provided from within the participants’ own bodies and from outside in the relational system that emerges through their movements and non-verbal language.
This movement from the established image/perception leads during the process to a richer, more dynamic and multidimensional image/story. Might it be an objection, addition, perhaps a suggestion to go further by confirming something that may have already been anticipated but not yet seen? Usually it also clarifies the prejudices we often refer to as “reality”.
The process of improvising together from a more intuitive and embodied presence allows the knowledge, experience, prejudices and values of all to be continually challenged and re-evaluated, deepened and brought to life. An emotional and intellectual transformation and an expanded “seeing” emerges where new information is made visible, new meaning can be created and formulated for both those participating in the image/constellation and those who observe. All in a very dignified context with lots of humor!
Everyone participating in these processes is guaranteed to become more courageous, “colorful” and grounded, will get closer to their own important values and be able to develop their own (previously often dormant?) “Artistry”. Leading to more curiosity and creativity, secure connection and reduced polarization in the work group.
More profound professional development is also more likely to occur through participation in experiential approaches where we focus on both the intellect and the body. Where there is no way to do or be either right or wrong. Just to be…
As a parallel process, it is hoped that participation in the approach will help to transfer a similar trust, creativity and confidence to all other professional encounters. The ability
to continuously feel what it might be like to “walk in the other person’s shoes” will likely not only make us more adept at reading the situations we encounter, but also make us more empathetic and thereby know more “what we have to do/be there “.
The workshop includes lectures, exercises and work with own material.
23.1.2023
Perheterapiayhdistyksen kunniajäsen, psykiatrian emeritusprofessori Yrjö O. Alanen kuoli 26. joulukuuta 2022. Hän oli syntynyt Kurikassa 30. tammikuuta 1927 ja oli kuollessaan 95-vuotias.
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Seinäjoella 1944 Alanen opiskeli Helsingin yliopistossa lääkäriksi ja valmistui 1952. Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1957 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1958. Hän valmistui psykoanalyytikoksi 1969. Helsingin yliopisto nimitti Alasen psykiatrian dosentiksi 1961. Turun yliopiston psykiatrian professori hän oli 1968-1990.
Eettinen lähtökohta: vaikeitten mielenterveyshäiriöitten tutkimus ja tarpeenmukainen hoito
Alasen 1958 valmistunut väitöskirjatutkimus oli skitsofreniapotilaitten äideistä. Se oli – ja on edelleen -yksi kansainvälisesti merkittävimmistä aihepiirin tutkimuksista. Siinä, kuten myös myöhemmissä tutkimuksissa, keskeiseksi nousee sairauden yksilökeskeisyyttä laajempi vuorovaikutuskenttä.Väitöskirjan valmistumisen jälkeen hän oli perheinen vuoden tutkijana Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Siellä hän tutustui mm. Lyman Wynneen ja Harod Searlesiin, joilla oli tärkeä henkilökohtainen vaikutus hänen kiinnostumiseensa perheterapiasta. Perheen, hoidon ja psykologisen ymmärtämisen keskeisyyttä korostaa myös 1966 julkaistu laaja tutkimus skitsofrenian ja sitä lievempien häiriöitten perhedynamiikasta.
Alasen opetus- , hoito- ja tutkimustoiminta keskittyi koko hänen uransa ajan vaikeimpien psyykkisten häiriöitten, erityisesti skitsofrenian, vuorovaikutus- ja perhekeskeiseen tutkimukseen ja hoidon tarpeenmukaisen toteuttamisen kehittämiseen terveydenhuoltojärjestelmässä. Nämä toimet johtivat myös vaikean psyykkisen sairastamisen ennusteen kohentumiseen. Hoitotapa sai runsaasti myös kansainvälistä huomiota ja sovelluksia. Taustalla oli syvä eettinen näkemys myös vaikeimmin sairaiden ihmisyydestä.
Tarpeenmukaisen hoidon keskeinen näkökulma on, että hoito on aina suunniteltava ja toteutettava potilaan ja hänen lähiympäristönsä erilaisten ja hoidon aikana muuttuvien psykologisten ja sosiaalisten tarpeitten mukaisesti. Tällöin ei useinkaan riitä pelkästään yksi hoitomuoto vaan tärkeää on yhteistyö eri hoitomuotojen sovittamisella yhteen yhteistyössä potilaan ja hänen vuorovaikutusverkostonsa kanssa. Vaikeaa psyykkistä sairastamista koskevat tutkimukset ja niitten laaja-alainen hoito tarpeenmukaisesti on perusteellisesti kuvattu mm. hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan Scizophrenia, its origin and need-adapted treatment.
Perheterapiakoulutukset vastauksena perheitten hoidon tarpeeseen
Hän käynnisti 1970-luvulla perheterapian valtakunnallisen koulutuksen perehdyttyään sen toteuttamisen perusteisiin mm. USA:ssa. Kun Alanen valittiin keväällä 1978 Suomen Mielenterveysseuran (nykyinen Mieli ry) puheenjohtajaksi hän esitti seuralle ”maastamme vielä puuttuvan säännöllismuotoisen perheterapiakoulutuksen aloittamista Raha-automaattiyhdistyksen antaman tuen turvin.” Näin tapahtuikin. Perheterapiakoulutusten lähtökohtana oli kehittää sellaista psykoterapian koulutusmallia, joka lisäisi yksilöä laajempaa näkemystä mielenterveyden hoidosta ja lisäksi alueellista tasa-arvoa psykoterapiapalveluissa.
Koulutukseen otettiin sekä lääkäreitä, psykologeja että psykiatrisia sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Niinpä perheterapiasta muodostui Suomessa yksi laajasti hyväksytyistä psykoterapiamuodoista osana psykososiaalisia hoitoja.
Koulutus alkoi Mielenterveysseuran toimesta Helsingissä ja Turussa vuonna 1979. Sitä edelsi Alasen tuntemien yhdeksän tulevan kouluttajan oma kouluttautuminen tulevaan tehtävään. Se tapahtui perheterapiaan perehtyneiden ja tunnettujen ulkomaisten perheterapeuttien pitämissä seminaareissa. Useimmat kouluttajista olivat oman psykoanalyyttisen koulutuksen saaneita.
Suomen Mielenterveysseuraan perustettiin koulutusten katto-organisaatioksi Perheterapiakeskus. Myöhemmin koulutuksista suurin osa siirtyi myös yliopistoihin kytkeytyväksi. Voi sanoa, että perheterapian koulutus oli Alasen toimesta alusta alkaen, ensimäisenä psykoterapiamuodoista, kytköksissä yliopistoon ja siis tieteellisyyteen. Koulutus tuli pian hyvin suosituksi ja levisi seuraavina vuosina eri puolille maata; siihen oli selvästikin olemassa voimakas sosiaalinen tilaus. Perheterapia-alan yhdistyksen tarpeesta keskusteltiin jo ensimmäisen koulutuksen aikana. Suomen Perheterapiayhdistys perustettiin vuonna 1985. Yrjö Alanen on valittu yhdistyksen kunniajäseneksi.
Vaikeuksien kautta perheitten oman näkemyksen hyväksymiseen
Helppoa ei perheterapian hyväksyminen vakiintuneeksi psykoterapian muodoksi ollut. Värikästäkin kiistaa jouduttiin asiasta käymään moneen suuntaan, muun muassa siitä mikä on vaatimus kouluttajien ja koulutettavien ns. omasta terapiasta ja sen muodosta, ja tarvitaanko sitä ollenkaan. Yrjö muisteli usein tapaamistamme eräässä arvovaltaisessa silloisen Lääkintöhallituksen asiantuntijaryhmässä, jossa ryhmän professorijäsen arveli, ettei perheterapia ole psykoterapiaa vaan yksi kansalaiskontrollin muodoista. – Itse perheet ovat lähes aina hyväksyneet perheterapian ja perheterapeuttisen lähestymistavan. Perheterapia onnistui kuitenkin alun ongelmista huolimatta vakiintumaan hyväksytyksi – ja hyväksi – psykoterapiaksi.
Tärkeää on, että Alasen aloittama työ perheterapian aseman hyväksymiseksi ja vahvistamiseksi säilyy meneillään olevassa sosiaalialan valtakunnallisessa muutostilanteessa.
Yrjö: Monialainen humanisti
Alasen perusnäkemyksiin kuului laaja-alainen humanismi, joka sävytti hänen hoito- ja tutkimustoimintaansa. Yhtenä sen ilmenemismuotona oli myös aktiivinen kiinnostus taiteista. Tästä osoituksena oli, että hän mm. kirjoitti perusteellisen kirjan Dostojevskin hyvästä ja pahasta sekä artikkeleita myös Aallosta, Strindbergistä, Shakespearesta ja Simenonista.
Toiminnastaan humaanin psykiatrisen näkemyksen ja tutkimuksen edistämisestä Alanen sai 1997 Maailman Psykiatriyhdistyksen Pinel-palkinnon.
Jukka Aaltonen
