Tanja Pihlaja, Perhe-ja pariterapiayhdistyksen pj. puheenvuoro Helsingin Sanomat 11.2.2023

Perheissä syntyneitä katkoksia voidaan korjata psykoterapiassa

Turvallisessa ilmapiirissä tehdään tilaa eri osapuolten kokemuksille ja käsityksille, asetutaan toisen asemaan kadottamatta omaa kokemusta.

PERHEIDEN hajoaminen, katkokset ja ristiriidat ovat usein esillä lehtien palstoilla. Tunnen velvollisuudekseni tuoda tähän monisyiseen asiaan toivon näkökulman. Minulla on ollut etuoikeus työskennellä perhepsykoterapeuttina perheissä ja suvuissa syntyneiden katkosten korjaajana ja vaikeiden keskustelujen kannattelijana. Olen saanut kokea sen, kun vuosien puhumattomat asiat alkavat löytää sanoja, sukupolvien ketjuissa kulkeneet salaisuudet ja uskomukset saavat uuden ymmärryksen ja syntyy uusia mahdollisuuksia yhteyksien luomiseen.

Kiitos mielipidekirjoituksestasi (HS 5.2.) Aikuisen lapsen äiti. Olet oikeassa, kun kirjoitat siitä, kuinka stressaavaa ja sairastuttavaa on elää epätietoisuudessa ja puhumattomuudessa itselle rakkaiden ihmisten kanssa. Yksin miettimällä asiat eivät ratkea. ”Mikä ei tule yhdessä jaetuksi, esimerkiksi puhutuksi, tulee jonkun kannettavaksi” (Siirala, 1966). Tämän perheterapeuttisen klassikkolauseen myötä haluan muistuttaa perhepsykoterapian mahdollisuuksista myös aikuisten terapiakentässä. Perhepsykoterapiat ovat yhteiskunnassamme alikäytettyjä yksilöpsykoterapioihin nähden.

Vaatii rohkeutta pyytää aikuisia lapsia, sisaruksia tai vanhempia mukaan psykoterapiaan. Tätä pyytämistä voi harjoitella psykoterapeutin johdolla. Ketä minun olisi hyvä ja turvallista lähestyä? Kuka voisi tulla kannattelevaksi voimaksi läheisistäni? Kenen kokemuksen haluaisin kuulla? Olenko itse ottanut riittävästi vastuuta omista teoistani? Onko joku, jonka koen itselleni vaaralliseksi ja tarvitsen rajaamista ja suojelua? 

Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on olennainen osa prosessia.

Yhteisessä tapaamisessa ei lähdetä hakemaan syyllisiä tai oikeutta vaan ymmärrystä kaikelle sille, mitä on tapahtunut. Turvallisessa ilmapiirissä tehdään tilaa eri osapuolten kokemuksille ja käsityksille, asetutaan toisen asemaan kadottamatta omaa kokemusta. Perhepsykoterapeuteilla on osaamista, jonka avulla jokainen huoneessa olija tulee kuulluksi ja arvostetuksi – samaa mieltä ei kaikkien tarvitse olla. Kaikki inhimilliset tunteet voivat vyöryä vuosien hiljaisuuden jälkeen. Jos on tarpeen kokea syyllisyyttä, niin senkin kanssa voidaan olla. Menneitä ei saa tekemättömiksi, kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta joskus voi antaa anteeksi ja saada rohkeutta luoda suhteita uudestaan. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on olennainen osa prosessia.

Perheiden hajoamisen vastaliikkeeksi rohkaisen hakeutumaan perhepsykoterapeutin luo – joko yksityisesti tai julkisissakin palveluissa – tutkimaan oman suvun ja perheiden tarinoita ja sitä, miten suvussa on selvitty vaikeista tilanteista. Vai olisiko selviytymisen tavoissa jotain kehitettävää? Menneiden sukupolvien viisaudesta riittää ammennettavaa tähän hetkeen ja tuleville sukupolville.

Tanja Pihlaja

perhe- ja paripsykoterapeutti

puheenjohtaja, Suomen perhe- ja pariterapiayhdistys

Lue kommentit täältä: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009378161.html?share=bcfeb6ea2cebfb2a2f49a311bdebc8b4