Sosiaali- ja terveysministeriö: Lausunto psykoterapiakoulutuksen uudistamisesta

Suomen Perheterapiayhdistys ry pitää erittäin mielekkäänä suunnitelmaa perustaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteyteen yksikkö, joka vastaisi sekä psykoterapiakoulutusten arvioinnista ennakkoon että määrittelisi soveltuvan peruskoulutuksen. Itsestään selvää pitäisi olla, että kaikkien psykoterapioiden asiantuntemus olisi tässä yksikössä edustettuna. Psykoterapiakoulutukseen osallistuvan kannalta on todella ollut suuri puute, että ei ole voinut etukäteen täydellä varmuudella tietää kelpaako koulutusohjelma ja oma peruskoulutus. Mikäli on epäselvää hyväksytäänkö oma peruskoulutus, pitäisi olla mahdollista saada siihen kysymykseen virallinen ja yksiselitteinen vastaus ennen psykoterapiakoulutuksen alkamista.

Suunnitelman mukaan siirryttäisiin ainoastaan yhteen psykoterapeuttikoulutuksen tasoon, joka olisi laajuudeltaan 60 ECTS-opintopistettä ja vastaisi esimerkiksi European Association for Psychotherapyn lanseeraamaa European Certificate of Psychotherapy vaatimuksia. Esityksestä puuttuu kuitenkin määritelmä siitä minkälainen on kouluttajakoulutus, jonka kautta pätevöidytään toimimaan psykoterapiakouluttajana tai muuten virallisissa yhteyksissä työnohjaajana. Oletettavasti vaativan erityistason psykoterapeutit voitaisiin katsoa päteviksi toimimaan kouluttajina ja työnohjaajina uudistetussakin psykoterapiakoulutuskuvioissa. Nyt ehdotetut järjestelyt heikentävät Psykoterapiakoulutustyöryhmän muistion esitystä vuodelta 2003. Ehdotuksessa ehdotetaan nelivuotista koulutusta, joka nyt pysyisi kolmena vuotena, kuten tähänkin saakka erityistason psykoterapiakoulutus. Psykoterapiakoulutustyöryhmä ehdotti psykoterapeuttikouluttajakoulutusta vaatimukseksi toimia kouluttajana. Tätäkään ehdotusta ei huomioida asetusmuutoksessa. Suomen Perheterapiayhdistys ry ehdottaa asetuksen uudelleenvalmistelua siten, että koulutuksen kesto määriteltäisiin neljään vuoteen ja että asetuksessa mainitaan psykoterapiakouluttajakoulutus kouluttajien pätevyysvaatimuksena koulutuksen hyväksymiselle.

Perheterapiakoulutuksissa on erittäin myönteisiä kokemuksia siitä, että kenelläkään koulutusta järjestävällä taholla ei ole monopoliasemaa. Koulutusten laatu paranee jos koulutuksiin hakeutuvilla on useampi kuin yksi vaihtoehto mistä valita. Täten olisi toivottavaa, että mahdollisuuksien mukaan eri puolilla Suomea olisi useampi kuin ainoastaan yksi koulutusta järjestävä taho. Olisikin tärkeätä, että korkeakoulut toimisivat yhteistyössä eri kouluttajayhteisöjen kanssa psykoterapiakoulutuksen monimuotoisuuden ja alueellisen tasa-arvoisuuden turvaamiseksi. Psykoterapiakoulutusten laatuvaatimusten täyttämisen velvollisuus saisi olla ehdoton. Toivottavaa olisi, että psykoterapiakoulutuksissa yhdistyisi yhtä lailla kliinisesti syvällinen kuin tieteellinen ote ja yhtä lailla prosessipainotteisuus kuin teoreettis-tekninen pohdiskelevuus.

Porvoossa, 28. toukokuuta 2009

Jan-Christer Wahlbeck, Suomen Perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja