Kansainvälinen toiminta
Euroopan perheterapiayhdistyksen EFTA (European Family Therapy Association) koostuu kolmesta kamarista:
- Kansallisten perheterapiayhdistysten kamari NFTO (The Chamber of National Family Therapy Organisation)
- Yksilöjäsenten kamari CIM (Chamber of Individual Members)
- Koulutusyhteisöjen kamari TIC (The Training Institutes Chamber)
Kullakin kamarilla on oma seitsemänjäseninen johtokuntansa. Nämä kolme johtokuntaa muodostavat yhdessä yleisen johtokunnan, jossa päätetään koko EFTA:n toimintaan liittyvistä asioista. EFTA:n kamarit ovat varsin itsenäisiä ja pääosa toiminnasta tapahtuu erillisesti. Koko EFTA:n näkyvin yhteinen tapahtuma on kerran kolmessa vuodessa pidettävä Euroopan perheterapiakongressi. Koko EFTA:n puheenjohtajana toimii englantilainen Arlene Vetere.
NFTO:n tehtävänä EFTA:ssa on edistää systeemisen ajattelun ja perhekeskeisen työn kehittymistä Euroopassa. Erityisesti tärkeitä ovat olleet koulutusstandardit, tieteelliseen työhön liittyvä vaihto ja laadukkaan perheterapeuttisen työn ja työnohjauksen tukeminen. Tämän lisäksi tärkeänä tehtävänä on tukea kansallisten perheterapiayhdistysten verkostoitumista ja yhteydenpitoa.
Katso myös
NFTO:n jäseniä ovat kansalliset rekisteröidyt perheterapiayhdistykset, joilla on kirjalliset säännöt ja vakiintuneet toimintatavat. Tällä hetkellä NFTO:oon kuuluu 27 kansallista yhdistystä. Kansalliset yhdistykset lähettävät edustajansa kerran vuodessa kokoontuvaan kamarin kokoukseen. Kokoukset pidetään vuorotellen eri maissa. Kamari on valinnut itselleen johtokunnan, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä. Tämä johtokunta kokoontuu edellä mainitun kokouksen lisäksi kerran vuodessa yhdessä muiden EFTA:n kamareiden johtokuntien kanssa yhteiseen kokoukseen ja pitää yhteyttä muuna aikana lähinnä sähköpostitse.
NORJAN KANSALLINEN PERHETERAPIAKONFERENSSI STAVANGER 6.-8.3.2025
Norjan perheterapiayhdistys piti vuosittaisen kansallisen perheterapiakonferenssinsa Stavangerissa 6.-8.3. 2025. Paikalla oli reilut sata osallistujaa. Tunnelma oli norjalaiseen tyyliin mukavan mutkaton ja epämuodollinen. Konferenssi oli kokonaan norjankielinen. Muista pohjoismaisista perheterapiayhdistyksista paikalla oli Ruotsin yhdistyksen puheenjohtaja Lotta Beskow sekä Suomen yhdistyksen edustaja Juha Alakulppi.
Torstain keynote-puhuja oli psykologi ja peri-ja perheterapeutti Hedvig Montgomery. Hän on hyvin paljon julkisuudessa ja pitää mm. Aftenposten-lehden (paikallinen Helsingin Sanomat) podcastia nimeltä Foreldrekoden, hänellä on lisäksi siellä viikottainen kolumni. Hän on kirjoittanut 23 kielelle käännetyn (mutta ei suomeksi) kirjasarjan lapsien kehityksestä ja vanhemmuudesta. Hän korosti esityksessään perhettä lapsen tulevaisuutena. J a siinä tärkeitä ulottuvuuksia ovat turvallisuus, yhteenkuuluvuus ja emotionaalinen ymmärrys. Hän käsitteli perhettä lapsen, vanhemman ja terapeutin näkökulmasta realistisesti. Kaikki perheet eivät anna välttämättä parhaita mahdollisia kasvun edellytyksiä lapsille. Mutta vanhemmat ovat kuitenkin perheessä koko ajan terapeutit tarvittaessa vain silloin tällöin. Hän korosti perheen kokonaisvaltaisuuta, jolloin ei hyvä jakaa perhettä erillisin osiin tai ryhmiin. Perhe itsessään on merkitsevin. Terapeutin on hyvä olla tietoinen siitä, ettei hänen historiallaan ole merkitystä perheelle mutta hänen arvoillaan, asenteillaan ja suhtautumisella on. Lasta kuunnellessa on tärkeätä muistaa, että jos hän kokee olevansa esim. vanhempien välissä ei, hänen saattaa olla mahdotonta vastata tai puhua vapaasti.
Lauantain vuorossa oli Alternativ til Vold (Vaihtoehto väkivallalle) perustajajäsen Peter Isdal. Hän kuvasi väkivaltakeskustelun historiaa: miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kutsuttiin 1950-luvulla naisten masokistiseksi persoonallisuushäiriöksi, 1960-luvulla ahdistushäiriöksi, jota hoidettiin rauhoittavilla lääkkeillä. Vasta 1980-luvulla väkivalta huomioitiin ja 1978.
perustettiin ensimmäinen hoitokeskus väkivaltaa harjoittaneille miehille, Norjassa vuonna 1986.
Isdal esitti myös nimitysten muuttumisen: 1980-luvullaoli kyse naisten pahoinpitelystä, 1990-luvulla miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta, 2000-luvulla lähisuhdeväkivallasta
Isdal nosti esiin huomion, että lähisuhdeväkivalta on ollut piilossa ja huomioimatta pitkään ja vasta ihan viime vuosina on huomattu, että se saattaa liittyä jopa yli puolissa tapauksissa, joissa naisilla on psyykkisiä ongelmia, itsemurha-ajatuksia liittyen parisuhdeongelmiin.
Tosin amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että 25,6% naisista on kohdistanut kumppaniinsa väkivaltaa kun miehillä prosentti oli 25,4. (tutkimus toistettiin Norjassaa samoin tuloksin) Sillä erolla tosin, että miesten tekemä väkivalta on kuusi kertaa vaarallisempaa, miehet tappavat 10-kertaa useammin kuin naiset ja miehet, joihin väkivalta kohdistuu ovat vähemmän ahdistuneita kuin vastaavassa tilanteessa olevat naiset.
Lauantain viimeisenä keynote-puhujana oli kehityssosiologian tutkija, perhe- ja pariterapeutti sekä jooga- ja mediataatio-opettaja Tone Grøver. Hän puhui asiakkaan kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta kehollisine tuntemuksineen. Terapiakeskustelussa osa on tietoista ja osa tiedostamatonta, jota voi ymmärtää kehollisesti paremminkin kehollisesti. Hän käytti mielenkintoista ilmaisua ”älä etsi tärkeää vaan tee ne asiat tärkeiksi mistä puhutaan”. Hän etsiikin vuorovaikutuksessa piilossa olevaa asioita ja antaa niiden vaikuttaa keskustelun. Fransiscus Assisilaisen lausahdus: What you are looking for is where you are looking from” oli myös kuvaavaa hänen esityksessään. Keskustelun (ja kaiken) taustalla on aina jotain muutakin.
Vuoden Perheterapeutti palkinnon sai tänä vuonna poikkeuksellisesti hoitoyhteisö, Follokollektivet, joka hoitaa huumenuoria perheterapeuttisesti.
Kansallisen perheterapiakonferenssin iltajuhlat sujuivat perinorjalaisesti hyvässä ja rennossa ilmapiirissä. Tässä Norjan perheterapiaydistyksen puheenjohtaja Mirjam Østevold näyttää Suomen perheterapiayhdistyksen tervehdyslahjaa, kahta muumimukia ja Urbane Kvääner-kassia.
Terapeutin maailma – Ruotsin Perheterapiayhdistyksen konferenssi Borlänge 18.-19.10.2023
Ruotsin perheterapiayhdistys järjesti lokakuussa konferenssin Borlängessä. Konferenssin otsikko oli Behandlarens värld, eli käännettynä suurin piirtein, Terapeutin maailma. Konferenssin osallistui n 340 henkeä eri puolilta ruotsia. Osallistujien joukossa oli perheterapeuttien lisäksi eri alojen ammattilaisia, joita yhdistää kiinnostus perhelähtöiseen tai suhdeperustaiseen työhön.
Niin kuin otsikosta voi lukea, ohjelma koostui luennoista, joissa tarkasteltiin työskentelyä, nimenomaan terapeutin näkökulmasta. Luennoitsijoina oli kokeneita perheterapeutteja, filosofi ja tutkijoita. Tarkempi kuvaus sisällöstä löytyy alta.
Jonna Bornemark oli päivien ensimmäinen luennoitsija. Koulutukseltaan Jonna on filosofi ja toimii professorina, tutkijana, opettajana, kirjailijana sekä luennoitsijana. Jonna piti ajatuksia herättävän luennon erilaisista näkökulmista koskien tietoa ja tiedettä. Hän mm nosti esiin harkintakyvyn (omdöme) ja kokemustiedon merkityksen ihmissuhdetyössä. Harintakyky on kollektiivinen ja harkintakykyyn liittyy ei-tietämisen positio. Ei-tietäminen mahdollistaa avoimuuden erilaiselle tiedolle, niin kuin teoria, tunteet, kokemukset, näyttö, manuaalit sekä aistitieto. Harkintakykyyn kuuluu myös sen pohtiminen mikä (tieto) on tärkeää tässä tilanteessa. Jonnan luento tarjosi sanoja ja sanotuksia sekä selityksiä erilaisille nykyajan ilmiöille, niin kuin hallinnon muutokselle ja tutkimusperustaisen (evidensbaserat) työn ja eri tutkimusperustaisten menetelmien arvostukselle.
Lance Cederström, psykoterapeutti, eksistentiaalinen terapeutti ja työnohjaaja puhui kohtaamisesta ja erityisesti teraputtisista kohtaamisista. Terapeuttinen kohtaaminen koostuu aina läsnäolosta ja rakkaudesta. Läsnäolo tarvitaan joka hetkessä, se on läsnäoloa toisen kanssa ja siihen kuulu myös teraputin kaipaus olla siellä missä asiakas on. Rakastava ja hoitava läsnäolo mahdollistaa lukkojen avaamisen. Lance kehotti kaikkia välttämään kondomiterapiaa ja sillä hän tarkoitti sitä, että terapeutti ei ole läsnä, koska suojaa itseään epäonnistumiselta. Aito läsnäolo tuntuu asiakkaassa niin että hän kokee, että hänellä ja terapeutilla molemmilla on mahdollisuuksia, asiakas kokee itsensä nähdyksi. Aito läsnäolo vaatii kiintymystä ja osallisuutta, myös niin että teraputti jakaa kokemuksiaan, edellyttäen että ne eivät asetu työn tielle. Terapeutin tulee olla henkilökohtainen, ei neutraali. Intentio on tärkämpi kuin suoritus.
Alain Topor, psykologi, lehtori, professori, työnohjaaja päätti päivän mm haastamalla pohtimaan mikä rooli ammattilaisilla on ja miten paljon ammattilaisen käytös aiheuttaa sitä käytöstä mitä yritän hoitaa ja mitkä asiat ammattilaisten tekemisessä auttavat asiakasta toipumaan. Hän puhui yhteisistä tekijöistä (common factors, gemensamma faktorer) jotka toimivat teoriasta ja menetelmästä huolimatta, eli allianssista, merkityksellisyydestä, uudesta osaamisesta, toivosta tulla autetuksi, kokemuksesta että muutos on mahdollinen sekä emotionaalisesta latauksesta auttavan ja autettavan välillä. Asiakkaan kärsimystä ei pidä kieltää, mutta on hyvä pystyä keskustelemaan ja kyseenalaistamaan olemassa olevia selityksiä. Hän muistutti myös aineellisten olosuhteiden merkityksestä. Tiedetään että parantunut taloudellinen tilanne, vähentää psyykkistä pahoinvointia.
Toinen päivä alkoi valinnaisilla seminaareille, joista itse osallistuin Björn Holmbergin seminaariin. Björn on psykoterapeutti ja kouluttaja psykoterapeutti ja nimetty vuoden perheterapeutiksi 2016. Björn jatkoi edellisen päivän teema, pohtimalla miksi terapeutti tekee mitä tekee. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että hyvää teraputtia kuvaa empaattinen lähestymistapa (tuntee mitä toinen tarvitsee), ei vaativa lämpö (rakkaus), aito kiinnostus ja sitoutuminen (uteliaisuus), itsereflektio sekä osaaminen (teoreettinen ja menetelmällinen). Hän kuvasi terapiatyötä käsityö- taiteena. Yksilötasolla on hyvä pysähtyä pohtimaan miksi juuri minä olen terapeutti ja auttamisammatissa. Björn reflektoi asiaa omasta itsestään käsin ja löysi omasta historiastaan selityksiä sille, miksi juuri hän toimii teraputtina.
Ruotsin perheterapiayhdistys järjesti lokakuussa konferenssin Borlängessä. Konferenssin otsikko oli Behandlarens värld, eli käännettynä suurin piirtein, Terapeutin maailma. Konferenssin osallistui n 340 henkeä eri puolilta ruotsia. Osallistujien joukossa oli perheterapeuttien lisäksi eri alojen ammattilaisia, joita yhdistää kiinnostus perhelähtöiseen tai suhdeperustaiseen työhön.
Toinen seminaari oli väitöskirjatutkia Kristina Edmanin luento lasten osallistumisesta. Hän kertoi tutkimuksestaan, jossa hän on videoinut perheterapiaistuntoja ja katsonut niitä niihin osallistuneiden lasten kanssa selvittääkseen käytäntöjä, jotka lisäävät lapsen osallisuutta. Hän identifioi neljä lapsen osallistumista lisäävää käytäntöä, jotka olivat ajan hallinta, merkityksellisyyden luominen, intensiteetin säätely sekä inkluusiota ja osallisuutta lisäävät toimintatavat.
Konferenssin päätöspuhuja oli psykoterapeutti, työnohjaaja ja kouluttajapsykoterapeutti Tryggve Baldin. Tryggven aiheena oli Suomessakin ajankohtainen, miten perheteraputtina/teraputtina voi vaikuttaa siihen, että nuoret eivät kriminalisoidu. Hän nosti esiin, että kriminalisoituminen ja syrjäytyminen ovat multisysteemisiä ja siksi ratkaisuidenkin pitää olla multisysteemisiä. Hän puhui motivaatiosta ja että motivaatio voi koostua eri asioista niin kognitiivisista, että emotionaalisista ja suhteeseen perustuvista motivaatiotekijöistä. Hän puhui yhteistoiminnan eduista, jolloin eri menetelmät eivät kilpaile vaan täydentävät toisiaan, jolloin monialaistenammattilaisten kokonaisuus on enemmän kuin heidän summansa. Hän summasi päiviä mm sillä, että tarvitaan erilaista tietoa, pysyminen vain kokemustiedossa johtaa vain siiloutumiseen. Kaikki ihmiset myös nuoret tarvitsevat ihmisen, joka lohduttaa, ihmisen, joka ymmärtää ja ihmisen joka tukee. Eli meidän tulisi lisätä lohdutusta, ymmärrystä ja tukea. Meidän tulee olla normaaleja, osaavia ja ei tuomistevia.
Niin kuin hyvässä konferenssissa yleensä, myös Borlängessä oli hyvää ruokaa ja seuraa sekä juhlaillallinen ohjelmanumeroineen. Illalla kukitettiin Ruotsin vuoden perheterapeutti, joka oli pitkän uran tehnyt Görel Fred. Yhteislauluna laulettiin perheterapialaulu Öppna samtal, joka on saanut ensimmäisen säkeensä 2015 ja tänä vuonna sai uuden kolmannen säkeen. Lisäksi ohjelmassa oli tanssia live musiikin tahdissa. Yllätysesiintyjänä oli Gustaf Norén, joka on kotoisin Borlängestä.
Keskusteluissa kävi ilmi, että monet asiat ovat yhteisiä Suomessa, Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa. Kiinnostusta oli sekä Suomen perheterapian tilanteeseen, että Suomessa tehtävään työhön. Muutenkin vastaanotto oli todella lämmin ja vieraanvarainen. Konferenssi oli monella tapaa mieleenpainuva, hieno kokemus.
Suurin osa konferenssin luennoista nauhoitettiin ja niitä voi katsoa täältä https://www.sfft.se/dff/2023/index.htm?fbclid=IwAR0oVWadRmRS2iNMOlXlmhTu_cV2_YoWtEAu7MtBl7TFKOUQITKcdUsaAhI
Svenska föreningen för familjeterapi anordnade en konferens i Borlänge i oktober. Konferensens titel var Behandlarens värld. PÅ konferensen deltog av cirka 340 personer från olika delar av Sverige. Deltagarna inkluderade förutom familjeterapeuter, olika yrkesverksamma från olika områden som delade ett intresse för familjeinriktat eller relationsbaserat arbete.
Som ni kan läsa av rubriken bestod programmet av föreläsningar ur terapeutens synvinkel. Föreläsarna var erfarna familjeterapeuter, filosofer och forskare. En mer detaljerad beskrivning av innehållet finns på vår förenings hemsida på finska. De flesta av konferensföreläsningarna spelades in och kan ses här https://www.sfft.se/dff/2023/index.htm?fbclid=IwAR0oVWadRmRS2iNMOlXlmhTu_cV2_YoWtEAu7MtBl7TFKOUQITKcdUsaAhI
Som på en bra konferens i övrigt hade Borlänge även god mat och sällskap, samt en galamiddag med programnummer. På kvällen korades årets familjeterapeut i Sverige, Görel Fred, som har haft en lång karriär. Familjeterapisången Öppna samtal sjöngs som en allsång. Sången fick sin första vers 2015 och fick en ny tredje vers i år. På programmet stod dessutom dans till levande musik. Överraskningsartist var Gustaf Norén, som kommer från Borlänge.
Diskussionerna visade att mycket är lika i Finland, Sverige och andra nordiska länder. Intresset fanns både för familjeterapins situation i Finland och för det arbete som utförs i Finland. Mottagandet var mycket varmt och välkomnande. Konferensen var på många sätt en minnesvärd, stor upplevelse.
Text: Mia Montonen