Mitä perheterapia on?

Perheterapia on psykoterapiaa, jossa tutkitaan ja hoidetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja yksittäisellä perheenjäsenellä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapiassa apua saa jokainen perheenjäsen sekä koko perhe. Perheterapiassa on tarkoitus oppia ymmärtämään toisia perheenjäseniä ja heidän näkökulmiaan niin, että perhe saa omat voimavaransa käyttöön ja perheenjäsenten välinen vuorovaikutus olisi rakentavaa, toisia kunnioittavaa ja arvostavaa. Perheterapian tarkoitus on lisätä kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia.

Perheterapiassa hoidetaan jokaista perheenjäsentä
sekä koko perhettä.

Perheen menneisyyttä ei ole mahdollista muuttaa, mutta yhteisissä terapeuttisissa hetkissä menneisyys voidaan ymmärtää uudella tavalla ja surra aiemmin suremattomia suruja, tutkia suvun tarinoita tai perhesalaisuuksia. Menneisyyden käsittelyn myötä nykyiset vuorovaikutussuhteet voivat muuttua myönteisemmiksi kun kaikkea ei enää tarvitse kantaa mielessä. Perheterapiassa voidaan käyttää keskustelun apuna erilaisia menetelmiä, esimerkiksi kortteja, pelejä, piirtämistä tai kirjoittamista.

Perheterapiaa voidaan soveltaa mielenterveyshäiriöihin, perheen vaikeisiin konfliktitilanteisiin, vuorovaikutuksen häiriöihin ja perheen elämänkriiseihin. Lapseton pari, pikkulapsiperhe, koululaisten tai murrosikäisten perhe on kukin omanlaisensa. Tyhjästä pesästä puhutaan kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Näihin eri vaiheisiin liittyy erilaisia haasteita ja kysymyksiä, joihin voi hakea apua ja ymmärrystä perheterapiasta. Perheterapiasta voi olla apua myös masennuksen, psykoottistasoisten häiriöiden, skitsofrenian, käytös- ja mielialahäiriöiden, päihdehäiriöiden ja syömishäiriöiden hoidossa. Sitä voidaan käyttää myös yksilöhoidon rinnalla vahvistamassa hoidon tuloksellisuutta. Perheterapiassa voidaan käsitellä myös lähisuhdeväkivaltaa tai muita traumaattisia kokemuksia, seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, perheenjäsenen vakavaa sairastumista tai kuolemaa. Perhe käsitteenä on nykyisin laaja ja monimuotoinen.

Perheterapiaan voivat osallistua kaikki perheenjäsenet iästä riippumatta, mutta perheistuntoon pyydetään ne, jotka ovat halukkaita tulemaan. Joskus voidaan tavata erikseen vanhempia, sisaruksia tai yksittäistä perheenjäsentä, jos se on hoidon kannalta perusteltua. Hoitoon voi osallistua myös laajennettu perhe, esimerkiksi isovanhemmat tai muut perheelle tärkeät läheiset. Nykyisin erilaisia perhemuotoja on useita, esimerkiksi yhden vanhemman perheet, uusperheet ja apilaperheet, ja kaikki perheeseen kuuluvat voivat osallistua hoitoon. Myös sijoitetuille lapsille ja nuorille tarjotaan perheterapiaa. Se voi toteutua sijaisperheen tai synnyinperheen kanssa tai erilaisina yhdistelminä. Joskus aikuiset lapset haluavat käsitellä tärkeitä asioita vanhempiensa kanssa, ja sekin on perheterapiassa mahdollista.

Perheterapeutin tehtävänä on luoda turvallinen tila, jossa perheen asioita, tunteita, huolia ja suruja on mahdollista käsitellä ja työstää luottamuksellisesti niin, että tulevaisuudessa ne eivät muodostaisi esteitä perheenjäsenten psyykkiselle voinnille tai vuorovaikutussuhteille. Jokaisen läsnäolijan ääni ja mielipide on yhtä tärkeä, ja kaikkien kuulluksi tuleminen on keskeistä työskentelyssä. Perheterapeutti voi esittää vaihtoehtoisia näkökulmia ja tuoda näin uutta ajateltavaa keskusteluun. Perheterapia on tunnetyöskentelyä ja siinä voi syntyä oivalluksia, jotka auttavat perheen toimintaa tulevaisuudessa. Perheterapiassa vakautetaan perheen tilannetta, vahvistetaan hyviä selviytymiskeinoja ja perheresilienssiä.