Mitä pariterapia on?
Pariterapia on psykoterapian muoto, joka keskittyy psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen vahvistamalla parisuhteen vuorovaikutusta, tunnesuhdetta ja yksilöiden yhteistä ymmärrystä.
Pariterapiaan kannattaa hakeutua silloin,
kun pariskunta voi keskenään huonosti,
esimerkiksi läheisyys tai yhteydentunne on kadonnut.
Pariterapiaan voi hakeutua missä vaiheessa parisuhdetta tahansa. Usein vastaanotolle tullaan, kun pariskunnalla on haasteita keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa suhteen toinen osapuoli kokee, ettei tule ymmärretyksi tai kun olemassa olevat ongelmanratkaisumallit eivät toimi. Pariterapiaan kannattaa hakeutua silloin, kun pariskunta voi keskenään huonosti, esimerkiksi läheisyys tai yhteydentunne on kadonnut. Pariterapiassa on kyse suhteen hoitamisesta, jolloin terapiasta saatetaan käyttää myös nimitystä parisuhdeterapia.
Tyypillisesti pariterapiassa
- ovat läsnä parisuhteen osapuolet sekä psykoterapeutti
- tavoitellaan onnellista ja hyvinvoivaa parisuhdetta
- ajatellaan, että suhteen osapuolten omat taustat, opitut toimintamallit ja ajatukset vaikuttavat siihen, miten he kokevat toisensa
- tarkastellaan kumppaneiden välistä vuorovaikutusta, tunneilmaisua sekä seksuaalisuutta
- vahvistetaan parin voimavaroja ja etsitään ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin
Pariterapiasta, parisuhdeterapiasta, on hyötyä suhteessa ilmenevien ongelmien ratkaisemisessa. Suhteen ongelmiksi on voinut muodostua esimerkiksi uskottomuus, arvo- ja rooliristiriidat, lapsettomuus tai ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiovaikeudet. Pariterapia soveltuu myös uusperheiden, monikulttuuristen pariskuntien tai sateenkaariparien parisuhdetta koskevien erityiskysymysten käsittelyyn. Terapeutilla on tällöin hyvä olla perehtymistä aiheeseen. Pariterapian on osoitettu tuottavan tuloksia muun muassa niin suhdeuupumuksen, uskottomuuskriisien kuin useiden psyykkisten sairauksien, kuten masennuksen, alkoholiongelmien, seksuaalihäiriöiden sekä post-traumaattisen stressihäiriön hoidossa.
Terapiaistunnot, kuten psykoterapia yleensäkin, rakentuvat pitkälti terapeutin lähestymistavan mukaan. Erilaisia lähestymistapoja pariterapiaan ovat esimerkiksi tunnekeskeinen, ratkaisukeskeinen, kognitiivinen tai integratiivinen eli eri teorioita yhdistelevä työorientaatio. Eroja on esimerkiksi myös terapeutin toiminnallisuuden ja keskustelun aktiivisuuden osalta. Pariterapiassa käsitellään niitä teemoja ja haasteita, joita pari itse nostaa esille, ja etsitään näihin sopivia työkaluja ja keinoja suhteen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pariterapiaistuntojen välillä voidaan tehdä kotitehtäviä ja harjoituksia, joiden tavoitteena on lisätä pulmien ratkaisua ja arjen hyvinvointia.
Mikäli suhde päättyy eroon, voi pariterapiasta olla hyötyä päättymiseen johtaneiden tekijöiden ymmärtämisessä sekä mahdollisen yhteisen vanhemmuuden jatkumisen toimintamallien suunnittelussa. On tärkeää, ettei ongelmatilanteita kanneta mukana seuraavaan suhteeseen vaan parisuhteen päättyminen voidaan tehdä näkyväksi ja ymmärrettäväksi, voidaan oppia mahdollisista virheistä ja mennä paremmilla eväillä seuraavaan suhteeseen.
Pariterapian voidaan ajatella olevan itselle merkityksellisen suhteen huoltamista, yhdessä ongelmista selviämistä ja parisuhteessa olevaan itseen tutustumista.